Autismi

Autismi on autismin kirjoon kuuluva neurologinen poikkeavuus, joka määritellään käytökseen ja kommunikointiin perustuvasta diagnostisesta oireluettelosta. Tämän poikkeavuuden aiheuttaa keskushermoston neurobiologinen kehityshäiriö, jonka syistä on esitetty teorioita ja joitakin tutkimustuloksia. Se ilmenee aivojen "tietoliikenteessä" eli hermosolujen ja hermosoluverkkojen välisissä yhteyksissä.

Autismia esiintyy uudempien tutkimusten mukaan jopa 0,25-0,4 prosentilla väestöstä. Miehillä autismi on noin kolme kertaa yleisempää kuin naisilla. Autismi- ja Aspergerliiton mukaan Suomessa on noin 10 000 diagnosoitua autistia. Tutkimusten mukaan noin puolet autisteista ei opi puhumaan tai puhe jää vähäiseksi. Noin 75 prosentilla autisteista on myös älyllinen kehitysvamma ja 20–30 prosentilla esiintyy epilepsiaa. Vain noin 10 % autisteista pystyy elämään itsenäisesti.

Alkuperäinen ns. Kannerin autismi tunnetaan nykyään lapsuusiän autismina, johon kuuluu DSM-IV luokituksen kolme vaikeinta luokkaa. Puhumattomista autisteista ja autisteista, joiden älykkyysosamäärä on alle 70 käytetään nimitystä LFA (engl. Low Functioning Autism), vaikeasti autistinen. Muista käytetään nimitystä hyvätasoinen autisti HFA (engl. High Functioning Autism) diagnosoidaan yleensä varhaislapsuudessa.

Syyt

Varsinaista syytä autismille ei ole vielä löydetty, mutta esimerkiksi vauvojen hoitamattoman keltaisuuden ja talviaikaan syntymisen on nähty olevan yhteydessä autismiin.

Historia

Ensimmäisiä kuvauksia mahdollisista autistisia piirteitä omaavista henkilöistä löytyy jo antiikin Kreikasta. 1900-luvun puolivälin jälkeen tutkijat ovat pystyneet aiempien kuvausten perusteella diagnosoimaan osan näistä henkilöistä autistisiksi. Esimerkiksi Hippokrates monien muiden kreikkalaisten lääkäreiden ohella ryhmitteli nk. jumalallisiin sairauksiin kuuluviksi kaikki selittämättömät ja vakavat käyttäytymishäiriöt. Usein outoja käyttäytymispiirteitä pidettiin pahojen riivaajien aiheuttamana. Joissakin paikoissa, kuten Venäjän ortodoksisessa kirkossa, näistä samoista käyttäytymispiirteistä kärsiviä pidettiin päinvastoin "siunattuina hulluina" eli uskottiin poikkeavan käyttäytymisen olevan jumalallista alkuperää. Näitä ihmisiä kunnioitettiin suuresti.

Mahdollisesti tunnetuin jälkeenpäin diagnosoitu tapaus on ranskalaisen neurologin, Jean Marie Itardin kuvaus Victor-nimisestä pojasta. Victor löydettiin 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa Aveyronin metsästä, jonka vuoksi Victor tunnetaan myös nimellä "Aveyronin villi poika". Hän oli löytöhetkellä noin 11-vuotias ja hänen arvioitiin eläneen 4-5 vuoden ajan hylättynä metsässä. Itard kiinnostui Victorin kohtalosta ja alkoi intensiivisesti opettaa häntä vuodesta 1801 lähtien. Myöhempien tutkimusten mukaan Victorille ominaiset käyttäytymispiirteet, kuten liikunnallinen ketteryys ja toisaalta sosiaaliseen kontaktiin kykenemättömyys, samoin kuin puhumattomuus ja sensoriset poikkeavuudet ovat ominaisia autistisille lapsille. Kuollessaan 40-vuotiaana hän oli oppinut lukuisia sosiaalisessa elämässä tarvittavia taitoja kuten ilmaista itseään ja tarpeitaan eleillä ja ilmeillä, siistit pöytätavat, vaatteiden pitämisen ja joukossa liikkumisen. Viktorin tapaus osoittaa, että jotkut villilapsista ovat saattaneet joutua autismin johdosta vanhempiensa hylkäämiksi.

Kliinisessä mielessä sanaa autismi käytti ensimmäisen kerran vuonna 1911 sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleurer, joka viittasi sillä skitsofrenisiin potilaisiin, joilla oli taipumus vetäytyä omiin oloihinsa.

Nykyaikaisen autismi-käsitteen isänä pidetään psykiatri Leo Kanneria. Koska Kanner koki, että kysymyksessä oli jo varhaislapsuudessa esiintyvä oma diagnostinen ryhmänsä, hän ryhtyi kutsumaan oireyhtymää nimellä "varhaislapsuuden autismi", joka tunnetaan myös nimellä Kannerin syndrooma.

Aikaisempia käsityksiä autismista on leimannut myös rinnastus psykoosiin, skitsofreniaan ja persoonallisuushäiriöön. Yleisiä olivat myös käsitykset vanhempien etenkin äidin vääristyneestä vuorovaikutuksesta. Bruno Bettelheim esitti teorian ns. jääkaappiäideistä.

Autismi erotettiin vasta 1980-luvulla mielisairauksista omaksi neurologiseksi oireistokseen. Autismi jaettiin alun perin vain kahteen diagnostiseen luokkaan, lapsuusiän autismiin sekä lapsuuden laaja-alaiseen kehityshäiriöön, joka sisältää myös lasten tarkkaavaisuus- ja mielenterveysongelmat. Tämä 25 vuotta vanha jaottelu saattaa edelleen olla paikoin käytössä lasten psykiatrian osastoilla. Nykyisen käsityksen mukaan autismi on kokonainen kirjo eriasteisia häiriöitä.

YK on julistanut autismipäiväksi 2.4., jota vietetään vuosittain vuodesta 2008 alkaen. YK kehottaa kaikkia jäsenvaltioitaan, YK:n organisaatiota ja muita organisaatioita ja kansalaisjärjestöjä ja yksityissektoria viettämään autismipäivää siten, että ihmisten tietämys autismista kasvaa. Päätös tehtiin YK:n 76. yleiskokouksessa 18.12.2007 Qatarin aloitteesta.

Autismin ominaispiirteet

Autismin ilmenemismuodot ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia riippuen henkilön iästä, kehityksen tasosta ja hänen saamastaan kuntoutuksesta.

Autismi näkyy ulospäin usein ennen kaikkea poikkeavana viestintänä. Puhuvien autistien puhe on usein erikoinen ja äänensävy yksitoikkoinen. Puheessa on lisäksi usein välitöntä ja viiveistä ekolaliaa eli muiden puheen tai mainosten toistamista ja palialiaa eli omien sanojen toistelua.

Autismiin saattaa liittyä toistavaa ja rajoittunutta toimintaa ja toisinaan myös erityislahjakkuutta.

Autismiin liittyviä ongelmia

Autismiin liittyy tyypillisesti vuorovaikutusongelmia muiden ihmisten kanssa. Autisteilla saattaa olla esimerkiksi suuria vaikeuksia ymmärtää puhetta ja ilmaista itseään suullisesti. Jopa sellaisten perusasioiden kuin nälän, janon ja väsymyksen ilmaiseminen ei välttämättä onnistu. Jotkut autistit kommunikoivatkin parhaiten viittomien ja kuvien avulla.

Useimmilta autisteilta puuttuu spontaanius, aloitekyky ja luovuus vapaa-ajan suunnittelussa ja heillä on vaikeuksia ideointia, soveltamista ja päätöksentekoa vaativissa töissä.

Aistiyliherkkyys aiheuttaa autisteille usein suuria ongelmia. Puutteellisen kommunikointikykynsä sekä kanssaihmisten puutteellisen aistiyliherkkyystietämyksen vuoksi autistit joutuvat helposti tilanteeseen, jossa he altistuvat aistien ylikuormitusta aiheuttaville ärsykkeille. Jos tilanteesta ei ole ulospääsyä, se saattaa johtaa siihen, että autisti huutaa, rikkoo esineitä tai tönii muita. Kyseistä ilmiötä nimitetään usein "haastavaksi käytökseksi". Haastavan käytöksen syy ei kuitenkaan ole yleensä autismissa sinänsä, vaan se on tilannetekijöistä johtuvaa.

Autisteilla esiintyy myös aistien aliherkkyyttä ja unihäiriöitä.

Autisteilla on heikosti kehittynyt mielen malli eli muita heikompi kyky kuvitella, mitä toiset ajattelevat, eli empatian puute.

Autismin hoito

Yleisesti ei tunneta menetelmää jolla autismi voitaisiin parantaa mutta joidenkin kirjojen mukaan (Portia Iversen-Outo poika) autismin hoitoon voidaan kehittää jonkinlainen hoitomenetelmä. Kuntoutuksella voidaan kuitenkin vaikuttaa hyvin paljon autistien elämänlaatuun ja toimintakykyyn.

Vaikka kahdella autistilla diagnoosi olisi sama, se saattaa koostua aivan erilaisista oireista. Niinpä myös hoito vaihtelee oireitten ja iän mukaan. Autismiin ei ole tiettyä hoitoa. Aiemmin autistien hoidossa käytettiin analyyttistä psykoterapiaa. Se on kuitenkin todettu useimmin tehottomaksi, jopa haitalliseksi hoitomuodoksi. Sen sijaan kognitiivisella psykoterapialla on pystytty auttamaan varsinkin hyvätasoista autismia. Aiemmin autismi hoidettiin laitoksissa ja opetettiin erityisluokissa. Nyt on suuntauksena avohoito ja integrointi normaaliin opetusryhmään. Lasten autismia hoidetaan usein myös musiikki- tai kuvataideterapialla. Autistien kommunikaatiota pyritään helpottamaan puhetta tukevin ja korvaavin kommunikaatiomenetelmin.

Melatoniinia käytetään Aspergerin oireyhtymään liittyvän kroonisen unihäiriön hoidossa, vaikka sen tehosta ei ole julkaistu yhtään tieteellisesti pätevää satunnaistettua kaksoissokkotutkimusta. Muilla autismin kirjon henkilöillä tehdyn satunnaistamattoman tutkimustiedon mukaan melatoniini nopeutti huomattavasti nukahtamista kolmellatoista prosentilla tutkituista. Kuudellakymmenellä prosentilla nukahtaminen nopeutui jonkin verran ja 20 prosentilla nukahtaminen ei nopeutunut lainkaan. Unen osuus nukkumiseen käytetystä ajasta ei kuitenkaan lisääntynyt merkitsevästi, koska melatoniini lisäsi yöunen katkonaisuutta.

Koska tutkimus kesti vain kaksi viikkoa eikä siinä käytetty kontrolliryhmää, ei tiedetä, kuinka suuri osa melatoniinin nukahtamista nopeuttavasta vaikutuksesta johtui tilapäisestä lumevaikutuksesta. Myös pieni otoskoko (15 henkeä) heikensi tulosten luotettavuutta.

Autismin yleistyminen

Yhdysvalloissa nousi kohu autismista muoti-ilmiönä - Autism "Epidemic?": Medscape julkaisi kesällä 2005 autismin yleisyyden tutkijoiden Morton Ann Gernsbacher, PhD, ja Craig J. Newschaffer, PhD haastattelun. Artikkeli kertoo autismin diagnoosin kriteereiden kehityksestä 1980-luvulla ja edelleen 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2004. Siinä tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka aiheuttivat sen nousun muoti-ilmiöksi. Selitys yleisyyteen on pääosin se, että autismi tunnistetaan entistä paremmin. Erotusdiagnoosi psykoosiin ja persoonallisuushäiriöihin on selkeytynyt.

Mahdollista biologista syytä autismin yleistymiseen tutkitaan mutta ei voida ainakaan vielä esittää. On kuitenkin havaittu, että äidin tupakointi lisää riskiä 40%:lla saada autistinen lapsi. Lisäksi iäkkäällä isällä on moninkertainen riski saada autistinen lapsi. Koska naisten ja tyttöjen tupakointi on lisääntynyt huomattavasti ja lastenteko siirtynyt yhä myöhäisemmäksi, nämä tekijät voivat olla osasyynä autismin yleistymiseen.

Autismiin altistavia perimän kohtia löytyi laajimmassa tähän asti tehdyssä autismitutkimuksessa, jossa sadat geneetikot yhteistyönä löysivät autismiin vaikuttavan geenin. He myös paikallistivat kromosomista 11 alueen, joka vaikuttaa autismiin.

Autismin, skitsofrenian ja persoonallisuushäiriön eroja

Autismi sekoitetaan usein lapsuuden psykoosiin, skitsofreniaan ja murrosiän narsistiseen persoonallisuushäiriöön, koska osa oireista on päällekkäisiä. Esimerkiksi kommunikaatio on häiriintynyttä ja käyttäytyminen epäsosiaalista sekä autismissa että skitsofreniassa. Esimerkiksi narsistisessa persoonallisuushäiriössä henkilö elää muiden ihailusta ja huomiosta ja pyrkii käyttämään muita hyväksi oman egon pönkittämisessä ja omien tarpeiden saavuttamisessa. Autisti taas ei yleensä edes ole kovin kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat, koska sosiaalinen huomio ei tarjoa hänelle samanlaista palkintoa kuin narsisteille tai "normaaleille". Narsisteilla on myös yleensä erittäin voimakas kilpailuvietti, joka usein puuttuu taas autisteilta. Narsisti haluaa olla parempi, pystyvämpi, kunnioitetumpi ja nokkimisjärjestyksen huipulla. Hyvätasoinen autisti tajuaa oman erilaisuutensa ja erillisyytensä, eikä usein edes yritä hypätä samaan sosiaaliseen kilpailuun muiden kanssa. Merkittävää autismissa on kehityspoikkeaminen jäljitettävyys leikki-ikään, välillä jopa vauvaikään asti. Näitä ovat aistiherkkyydet, leikin sisältö, suhtautuminen ihmisiin. Autismi voidaan joskus sekoittaa heikon kommunikaatiokyvyn takia myös dysfasiaan.

Autismi on synnynnäinen ominaisuus. Autismin piirteet näkyvät puhtaimmillaan pienessä ja alle kouluikäisessä lapsessa. Autistisella ihmisellä saattaa olla myös psykoosia, mutta se puhkeaa yleensä vasta teini-iässä. Persoonallisuushäiriö on sosiaalisen kehityksen häiriö, joka ei ole perinnöllinen vaan vääristynyt tapa selvitä hankalista tilanteista. Skitsofreniaa ei enää diagnosoida lapsuudessa, sillä sen katsotaan puhkeavan vasta teini-iässä. Psykoosi on sen oire, ja puhkeamiseen vaikuttavat ympäristön paineet. Varhaislapsuuden vuorovaikutustekijät altistavat psykoosin puhkeamiseen. Persoonallisuushäiriön puhkeamiseen vaikuttavat pääosin ympäristötekijät. Lapsen huonot kokemukset ja nuoruusiän kärsimykset aiheuttavat vääristynyttä vuorovaikutusta ympäristön kanssa.

Westermarck-efekti ja kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että geeneillä on suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen kuin lapsuuden kokemuksilla.

(Lähde: Wikipedia)